25.9.2016

In everyone of us there is a little racist inside

Olen nähnyt elämässäni kahdesti burleskia. Tämän muistin vasta luettuani vanhaa blogiani - järin mieleenpainuvista esityksistä siis ei ole ollut kyse, ikävä kyllä. Mutta eilen, voi veljet eilen. Eilen minä rakastuin Lady Lavernaan.

Tilaisuus oli Kulttuuriyhdistämö Interkult Kassandran järjestämä INTERKULTclub: Celebration of Stereotypes Vuotalossa ja minä olin paikalla Martikaisen kutsumana. Ilta oli lystikäs sekoitus dragia, musiikkia, videotaidetta sekä jonkinlaista julkkishaastatteluparodiaa ja sketsihahmoja, hostinaan huikea Ágnes Kaszás. Hirveän vaikealta tuntuu näin pitkän a) kulttuurinkulutustauon ja b) siitä kirjoittamisen tauon jäljiltä muodostaa koherenttia kokonaisuutta illasta. Yritän siis irrallisin huomioin, suonette anteeksi.

Taitavien näyttelijöiden kyky ruokkia (toki jo valmiiksi improhenkistä) esitystään yleisön ja vastanäyttelijöiden reaktioista sekä lisätä (tai vastaavasti vähentää) intensiteettiä tunnelman mukaisesti on mielestäni joka kerta yhtä lumoavaa. Sara Mellerin ja Markku Haussilan Fatherfucker eli Liv ja Claudia Versace syväluotaavassa seksitentissä heidän ja poikaystäviensä (Brian and AJ from the Backstreet Boys), no, seksielämästä oli absurdiudessaan ja ylilyönneissään hulvaton.  Lopputuloksena oli (yleisön vähitellen lämmetessä) alati kiihtyvä tolkuttomuuksien kierre ja Claudian samaa tahtia valahtava paljettimekon yläosa. Lajityypin, julkkishaastattelun konventiot ovat aikalaistemme selkäydinnesteessä (kuulinkohan oikein Mellerin käsikirjoittaneen tämän sketsin ollessaan 12-vuotias?), eikä niitä oikeastaan tarvitse edes juurikaan venyttää karnevalistisen älyttömyyden saavuttaakseen.

Ei ole mikään tuore oivallus, että onnistuneeseen dragiin tarvitaan paljon muutakin kuin toisen sukupuolen vaatteet ja peruukki tai parta. Olennainen on vaatteiden alla: ryhdissä, eleissä, tilan ottamisessa ja askeleissa. Tässä minusta The BittyBoyZ jäi vielä hieman kellariteatteriasteelle. Idea oli hyvä, lähtökohta houkutteleva: Crazytownin Butterfly on juuri niin niljainen ja nolo, että se soveltuu poikabändihenkiselle tanssi- ja rapryhmälle mainiosti. Minä jäin kuitenkin kaipaamaan pidemmälle vietyä kulmikkuutta, isompaa härskiyttä ja jotain, ehkä vieläkin kovempaa pokkaa heittäytyä syvemmälle hahmonsa nahkoihin. Tässä yhteydessä on toki myönnettävä, että drag kingeistä tiedän vielä queenejäkin vähemmän - voihan siis olla, että tämä tietynlainen pehmeys ja loivuus kuuluvat lajityyppiin olennaisesti eikä niitä aidompaa ole edes tarkoitus tavoitella. Hilpeitä ja oivaltavia yksityiskohtia toki piisasi höyhenboista päärynöihin, joihin liittyvälle esityksen kliimaksille annan arvosanaksi viisi tähteä ja Pinkin Keisarin.

Ágnes Kaszásin videotaide oli nokkelaa ja illan teeman mukaisesti stereotypioita bensanaan käyttävää. Erityismaininnan haluaisin antaa Gypsy Queenin musiikkivideolle, joka oli mieletön ja jota en nyt jostain syystä osaa googlata mitenkään mistään. Jos vaikka Martikainen tietää, mistä sen löytää, hän varmaan ystävällisesti sen kommentteihin lisää?
EDIT: Kas tässä!

Mutta se Lady Laverna, joko mainitsin että se oli upea? U-P-E-A. Että joku voi olla niin röyhkeä ja tehdä kaikki maskuliiniset kliseet niin omikseen, alkaen rävähtämättömästä katsekontaktista, joka päättyy riettaaseen silmäniskuun; kehonkielestä, joka hallitsee lavaa ja vangitsee yleisön herpaantumattoman huomion koko esityksen ajaksi; valitun kohteen koko pituutta nuoleva, mittaileva, arvioiva alfayksilön dominoiva tuijotus, joka saa kohteessaan aikaan paitsi hiukan kiusaantunutta huomion kohteena olevan nautintoa myös välittömän ja voimakkaan tarpeen poistaa alusvaatteet. Yksityiskohtia myöden viimeistelty esitys oli jotain niin muuta kuin muistan koskaan kyseisen esitystaiteen saralla nähneeni, että huomasin omaan kannustusulvontaani sekoittuvan aitoa himoa.

Piti kirjoittaa myös Netflixistä löytämästäni sarjasta nimeltä Zoo, mutta kosken enää ole yhtä ripeä kirjoittajanakaan kuin nuorempana tapasin olla, nyt on jo kiire lähteä äidin kanssa Yrjönkadun uimahalliin. Joudun siis säästelemään ajatuksiani siitä myöhempään.        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi veikkosella!