23.9.2016

They call me Hell, they call me Stacey

Moi taas! Oon aika tohkeana tästä(kin) hommasta ja mainitsen sen, koska sitä ei välttämättä muuten huomaa. Tohk!

Olin joskus muinoin huolissani derbyn erityispiirteiden, kuten derbynimien katoamisesta. Huoleni kuitenkin vaikuttaisi olleen nimien osalta tällä erää turha, sen verran paksusti ne yhä elelevät - harva asia ilahduttaa ikääntyvää mieltäni yhtä väkevästi. Nyt odottelenkin, milloin maailma on kypsä metanimille eli derbynimille derbynimistä. Itsehän huvittelen muiden nolojen asioiden (kuten tahallisen väärinkuulemisen ja kainalopierujen) muassa tällaisilla ajatusleikeillä, ja niinpä minulla on tässä muutama valmiina ja up for grabs:

Loren Not-Much
Too-funny Mainey TAI Stefanie Maniac
Lazy Knight
Tui Crayon TAI Tui Bygone

ja, jos huvin haluaa viedä vielä askeleen pidemmälle, on tarjolla myös näitä:

Scald Beagle (ja sille sitten luonnollisesti luppakorvaisen koissulin naamamaalaus)
Heavy Potation (joka ei tietenkään muuten ole yhtään hauska, mutta lanseerattiin muinaisessa Makkarat vs. Perunat -scrimmagessa. Toinen ko. scrimmagessa päivän valon nähnyt helmi oli Potkahontas.)

Kovin montaahaan noita ei vielä ole, mutta kutsun tätä hyväksi aluksi! Olen aika varma näiden trendaavan aivan näillä hetkillä.
(Tajusin muuten juuri äsken Bron Swansonin derbynimen ja sitä myöden myös ne viikset. Huh, onnea, minä!)


Muita irrallisia ajatuksia elämästäni:
Ihan tosi kovasti haluaisin nyt kylpyammeen. Ja koiran.
Ostin Maraboun bär, granola & yogurt -suklaata ja petyin ankarasti. Miten noilla aineksilla on edes mahdollista epäonnistua?! Kerro se minulle, Veijo Marabou.
Harmittaa, että Die Antwoordin uusi levy ei ensikuulemalta ole kovinkaan erityinen. Ilahduttaa, että Mira Luotin esikoinen sitä vastoin on huomattavasti odotuksiani parempi.
Lähtekää joku katsomaan Veronica Maggiota mun kaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi veikkosella!