Minä en tiedä, uskonko enää ihmisten voivan muuttua. Pinta toki elää ja monia piirteitäänkin ne kykenevät muokkaamaan, tarpeen vaatiessa jopa sangen taajaan jos ovat aikuisia, terveitä henkilöitä. Mutta itseään, sitä oikeaa minuuttaan, syvintä ydintään? Sitä, johon kaikki lopulta palautuu? Enpä tiedä.
Mielipiteet ja käytösmallit heijastelevat arvoja: siis pohjimmiltaan juuri minuutta. Siksi niiden kovin kerkeä muutteleminen on minusta osoitus joko ailahtelevaisesta persoonallisuudesta tai siitä, ettei niitä alun alkaenkaan ole muodostanut kovin kiinteälle pohjalle. Molemmat ovat minun perusteluille persolle ytimelleni vähintäänkin karteltavia piirteitä ja tekevät minusta epäluuloisen ilmannuuhkijan. Ei nyt pidä sekoittaa tätä vastahakoisuuttani periaatteelliseen ja itsetarkoitukselliseen jääräpäisyyteen (joka on silkkaa typeryyttä) ja luulla, että vastustaisin tiedon lisääntymisen aiheuttamaa kantojen uudelleenarviointia tai muita ihmisen älylliseen kehittymiseen liittyviä muokkauksia - puhun sellaisesta suunnitelmallisesta takinkääntelystä, jonka ainoana määränpäänä on tuottaa suorittajalleen jonkinasteista - usein sosiaalista - hyötyä. Niiden motiivi on yleensä silkka itsekkyys kaikissa sateenkaaren sävyissään, ja senkaltaista pyrkyryyttä minä halveksin. Opportunistit ovat minun kirjoissani jos nyt eivät alinta kastia niin melkoisen pohjalla sittenkin: minun on vaikea kunnioittaa ihmistä, jonka ydin on niin huokoinen ja omaan etuunsa kiinnittynyt.
Toki olen jo tähän ikään huomannut, että opportunismi maan perii. Tuuliviirien kanssaeläjät eivät joko havaitse epäaitoutta tai sitten ne eivät piittaa - yleensä nuo ketteräliikkeiset juudaat ovat pinnaltaan sosiaalisesti varsin viihdyttäviä myötäilijöitä, ja kukapa ei tahtoisi ympäröidä itseään sulavakäytöksisillä samanmielisillä. Itse tarkkailen tätä suurta viuhuvien nutunliepeiden show'ta kyyhöttäen penseänä nurkassa linjakkaine ja punnittuine kantoineni, varmana siitä, että jonain päivänä, ihan minä päivänä tahansa nyt Maailma huomaa minut ja epämuodikkaan uskollisuuteni, kas siinäpä vasta sisäisesti koherentti ja johdonmukainen yksilö! ja palkintoni on oleva satumainen. Se päivä ei ihan vielä ole koittanut, mutta varmaan jo aivan pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi veikkosella!