Minä en pidä ruokakaupassa käymisestä. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että käyn kaupassa useimmiten väsyneenä, nälkäisenä ja kiireessä, säntään sisään ja yritän selviytyä ulos mahdollisimman pikaisesti. Ei siis ole lainkaan tavatonta, että puolet hankinnoistani jää suorittamatta, kun en muista mitä piti ostaa (kyllä, käytän muistilappuja), en pääse koskaan kaupassa niin pitkälle että saisin tarvitsemani tai sitten en löydä kaikkea kyllin kätevästi, turhaudun, kiivastun ja poistun.
Kas näin aikuinen pyörittää talouttaan.
Kaikkein hirveintä kuitenkin on, kun on pakotettu asioimaan vieraassa ruokakaupassa. Ensinnäkin: mikähän vitun homma on se, etteivät tuotteet tai tuoteryhmät edes saman ryhmän myymälöissä ole mitenkään yhteismitallisessa muodostelmassa? Että kun yhdessä puodissa vaikkapa nyt keksit ovat siellä ihan perukoilla, takaseinustan hyllyillä, niin toisaalla ne sitten ovatkin keskellä jotain ateriaratkaisu- ja kuivamuonahyllyköitä? Ja kun yhdessä paikassa pyykinpesuaineet tulevat maustehyllyn jälkeen, niin toisessa ne sitten ovatkin ihan kokonaan omassa siivessään, jossain puolen kilometrin päässä kaikesta muusta? Juotavat Skyrit: jugurttihyllyssä vai välipalatuotteiden osastolla? Ehkä jossain ihan muualla? Ikinä et voi tietää!
Kokonaan oma hampaidenkiristelyn aiheensa on sitten se, miten lähikaupassani muutettiin taannoin hyllyjärjestystä ja samalla pilattiin melkein minun elämäni: miten on niin, että esimerkiksi pellavansiemenrouhe on jauhojen, suurimoiden ja leivontatarvikkeiden kanssa samalla käytävällä, mutta kokonaiset pellavansiemenet puolestaan pähkinöiden seurassa muutama käytävä toisaanne? MITENN
Eikä seuraavassa kaupassa tietenkään ole mitään takeita siitä, mistä moisia kannattaisi edes alkaa etsiä.
Olisiko liian vaikeaa tehdä näihin edes jotain suunnitelmaa? Vaikka järkeenkäymätöntäkin mutta edes samalla lailla absurdia joka liikkeeseen?
Toinen valituksenaiheeni koskee erityisesti S-ryhmän ruokakauppojen surkeita makeisvalikoimia. Olin terveyssyistä pakotettu vierottautumaan salmiakista ja lakritsista jo jokin aika sitten, mikä luonnollisesti huononsi elämänlaatuani merkittävästi. Sittemmin jouduin opettelemaan hedelmä- ja toffeemakeisten käytön, sillä muuten on mahdoton yrittää syödä noin kahtasataa grammaa makeisia päivittäin, kuten tavoitteeni on. Mikään ei tietenkään voi korvata mustia suolaisia nameja, mutta olen silti onnistunut löytämään muutamia ihan ookoita korvikkeita: siniset Mariannet (joiden oikea nimi on tietysti Marimint mutta jota ei jostain syystä enää käytetä) sekä Tsinuskitoffee (jonka oikea nimi puolestaan on Kultatoffee, jota ei myöskään tuntemattomasta syystä enää käytetä). Kumpaakaan näistä ei saa pussimuotoisena mistään S-kaupasta. Oikeasti mistään oikeasti ikinä. Onneksi jälkimmäistä tarjoillaan myös patukkamuodossa ja niitä sentään saa melkein jokaisesta Alepastakin.
Eikä Roobertin Herkku kai ikinä laajenna Kallioon.
Muita asioita, joista olen saanut sisäisiä silakkakohtauksia tänään:
- ihmisruuhkassa edessä päämäärättömästi maleksivat ihmiset
- liukuportaiden eteen pööpöilemään pysähtyvät ihmiset
- typeriä ja kuluneita puujalkoja suurieleisesti hauskoina juttuina kertovat ihmiset
- puolivillaisia, puoliväliin ajateltuja ja punnitsemattomia mutta tavattoman jyrkkiä mielipiteitä esittävät ihmiset ("Nykynuoret ei enää edes tiedä, milloin Suomella on itsenäisyyspäivä! Telkkarista näin yhessä ohjelmassa, ei ne tiedä!" "Siis mitä ohjelmaa sä oikein olet katsonut?" "No sitä Paratiisihotellia.")
- ihmiset
Ängh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi veikkosella!