30-Day Song Challenge, Day 28: A song by an artist whose voice you love

Kävinpä aikanaan kovasti katsomassa nykytanssia. Osin siksi, että muutamakin ystäväni sai edullisia tai ilmaisia korruptiolippuja tapahtumiin, mutta osin kyllä myös ihan puhtaasta mielenkiinnosta lajia kohtaan. Halusin oppia ymmärtämään paremmin kehollista ilmaisua (vaikkakin kerran noihin aikoihin luin Hesarista sellaisen jutun, jonka tavoitteena oli purkaa nykytanssin ympäriltä sitä hähmäistä magiikkaa ja vaikeatajuisuuden vieraannuttavaa auraa, ja siinä muuan alan ammattilainen sanoi aiheesta hienosti että "eihän kaurapuuroakaan tarvitse yrittää ymmärtää, senkun syö." Tätä siteeraan kernaasti edelleen aina tilaisuuden tullen.)

Kerran sitten satuin näkemään Studio Elsassa HDC:n biisin (olisikohan se muuten voinut olla tämä?), jossa musiikkina oli paitsi ei mitään myöskin muistaakseni ainakin kolme eri versiota biisistä Feeling Good (jota jostain syystä yritin äsken googlata nimellä New Day. Eipä löytynyt, jännä.). Muistelen, että sen kaiketi tunnetuimman version lisäksi siellä olisi ollut Musen tulkinta aiheesta sekä sitten ehkä vielä joku muu, jota en nyt kuollakseni muista.

Minulle Nina Simonen versio on se ainoa oikea, ja olisin voinut panna pääni pantiksi siitä, että se on myöskin ollut orkkislevytys aiheesta. Eipä vainenkaan. Se tosin julkaistiin samana vuonna kuin alkuperäinen musikaaliäänityskin, ja megahitiksi se nousi vasta vuoden 1994 Volkkarimainoksen myötä. "Varma" luuloni osoittautukin siis jälleen kerran vain markkinavoimien aivoihini ujuttamaksi valemuistoksi.

Nina Simonen ääni on lumoava, ällistyttävä ja alkuvoimainen. En pysty paikantamaan vuotta, johon ensikosketukseni siihen ajoittuu, mutta sen herättämän tunteen muistan yhä: mikä tämä ääni on? Millaiselle olennolle se kuuluu? Ääni on niin toismaailmallinen, että tuntuu banaalilta yrittää laatikoida sitä jotenkin konventionaalisesti (samoin kuin sivumennen sanoen Cigarettes After Sexin vokalistin äänikin. Ko. bändin Apocalypse oli toinen ehdokkaani tähän haasteen kohtaan.). Voisin kuvitella sen myös jakavan mielipiteitä näiden ominaisuuksiensa vuoksi - en kuitenkaan koskaan ole törmännyt ihmiseen, joka julkisesti kehtaisi myöntää esims vihaavansa Nina Simonea. Tästä vedän seuraavia päätelmiä: a) sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan, tai b) sellaisia ihmisiä on, mutta heillä on kylliksi järkeä olla mainostamatta tätä merkittävää puutetta inhimillisyydessään, tai c) sellaisia ihmisiä on, eivätkä he vaivaudu piilottelemaan tätä merkittävää puutetta inhimillisyydessään, mutta heidän polkunsa eivät onneksi koskaan ole sattuneet risteämään omani kanssa.