14.10.2019

30-Day Song Challenge: day 4 A song that reminds you of someone you'd rather forget

Unet ovat ikävä todellisuuden haarakonttori. Omani ovat sangen usein sangen eläväisiä ja herättävät niin voimakkaita tunteita, että niitä on herättyäänkin hankala jättää huomiotta. Niiden aiheuttama yleistunnelma jää usein viipyilemään, joskus kokonaiseksi päiväksi, ja se jos mikä on aika usein häiritsevää. Aivan samantekevää, että järjellä kyllä ymmärtää kaiken tuon olevan vain oman alitajuntansa kutomaa pirullista lukinseittiä: kun tuntuu niin tuntuu niin tuntuu, ja siitä on paha päästä etenemään.

Viime yönä jouduin jälleen kontaktiin muuannen menneisyyden hahmon kanssa. Poikkeuksetta unikohtaamisemme ovat sydämellisiä ja lämpimiä, ja vielä tajuihin tuloni jälkeenkin puoliksi odotan puhelimen soivan ja kaiken jatkuvan onnellisissa merkeissä siitä, mihin se joskus tuhat vuotta sitten jäi. Nykyelämäni ei kaipaisi tämänkaltaisia omituisia fantasiatakaumia lainkaan - ei vähiten siksi, että menen aina hiukan tolaltani näistä (unista! Vittu unista!) ja sitten kestää taas monta päivää tavoittaa ote arkeen ankkuroidusta todellisuudesta ja koko tuon ajan olo on epätodellinen ja mieleen saattaa juolahtaa että pitäisikö tässä oikeastaan ottaa pari puhelua tai kirjoitella muutama sähköpostiviesti, ja järki karjuu kaikki mittarit punaisella että EI TODELLAKAAN ja onneksi useimmiten se ääni läpäisee muut suunnitelmat eikä mitään typeryyksiä tehdä.

Ja sitten seuraa melankolia ja haikeus, jos ei muuta niin omaa kadotettua nuoruutta kohtaan, ja onhan se nyt surullista ja jotenkin keski-ikäisyyden irvokas perikuva istua jossain saderoiskeisen ikkunan äärellä tuijottamassa lokakuun loputtomaan harmauteen ja haaveilla murheellisesti huokaillen viidentoista vuoden taakse kun vielä oli elämää edessä ja toiveita toteutettavaksi ja sydänsuruja itkettäväksi.

Eikä oikeastaan haluaisi edes kuulla, että se toinen on jatkanut elämäänsä eikä mieti menneitä juuri koskaan. Koska eihän se oikeasti ole, se ei vain voi tunnustaa yhä kaipaavansa.

Oh how do you remember me?
The one that made you laugh until you cried
I hope you're feeling happy now

Skunk Anansie: Just Because You Feel Good

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi veikkosella!